tiistai 7. syyskuuta 2010

3ABSCHIED

takaisin

Näin ja kuulin sunnuntaina 5.9 Kansallisteatterin suurella näyttämöllä Anne Teresa De Keersmaekerin ja Jérôme Belin tanssiesityksen 3Abschied. Teos oli tehty Mahlerin lauluun Der Abshied (Jäähyväiset) teoksessa Das Lied von der Erde (käännetään yleensä Maan laulu).

Teos oli hämmentävä, häiritsevä suorastaan. Niin häiritsevä, ettei se jätä rauhaan pitkän ajan päästäkään. Heti aluksi taidenautinnon pyhä kokemus rikottiin. Orkesteri istui paikallaan ja tanssija De Keersmaeker istui myös. Kuuntelimme nauhalta vanhaa levytystä Mahlerin laulusta. De Keersmaeker keskeytti sen yllättäin ja nousi pitämään luoentoa kuinka hän kuuli tämän teoksen, kuinka hän meni laulutunneille voidakseen laulaa sen, eikä se onnistunut.
- Aivan kuin heti otettuasi ensi askeleet yrittäisit kiivetä Himalajalle, oli lauluopettaja sanonut.

Ictus-ensemble esitti kappaleen, solistina mezzopsopraano Ursula Hesse von den Steinen. De Keersmaeker imitoi soittajia, kulki orkesterin joukossa. Aloitus oli hieno, kun hän asettui kapellimestarin rinnalle ja matki tämän liikkeitä. Mutta mieleen tuli klovni. Odotin tanssia, mutta sen kummempaa tanssia ei tullut.

Toisessa osassa koreografi Bel otti ohjat käsiinsä. Hänkin piti pitkän alustuksen omista tarkoituksistaan. Hän esitti oman näkemyksensä käyttäen orkesterin jäseniä tanssijoina. Hän kehotti heitä yksi kerrallaan poistumaan kesken kappaleen ja viimeisenä soittamaan jäi yksinäinen käyrätorven soittaja. Sitten otettiin uudestaan ja tällä kertaa Bel pyysi orkesterin jäseniä näyttelemään kuolemista kesken kappaleen. Kömpelöt tippumiset lattialle, kun soitin oli ensin asetettu turvaan, tuntuivat naurettavilta. Ja niin yleisö niihin reagoikin. ASina kun joku "kuoli", yleisö nauroi. Ja kaiken huipuksi tämän kuolemisosuuden päälle tuli myös aplodit. Outoa.

Viimeinen osa oli Belin koreografia, De Keersmaeker esiintyi. Hän lauloi pianistun säestyksellä hennolla kouluttamattomalla äänellään Mahlerin laulun ja vähän tanssi siinä samalla.

Odotin tanssia ja petyin tanssin puuttumiseen. Odotin nautintoa ja kosketusta, mutta olin häiriintynyt ja ihmeissäni. En tiedä vieläkään, mitä ajatella. Älkää siis kysykö, pidinkö esityksestä.

Taiteen pitää ravistella. Tämä esitys kyllä ravisteli. Mutta saiko se mitään aikaan ravistelullaan? Ehkä osaan vastata paljon myöhemmin. Kokemus kyllä syntyi ja jatkuu edelleen.