tiistai 28. joulukuuta 2010

JOULULAHJAKIRJOJEN TOP TEN

Joululahjoja pohtiessani päätin tehdä joululahjakirjojen top-listan. Vaikeinta oli valita, teenkö listan muille ostamistani joululahjakirjoista vai itse saamistani. Ensimmäinen olisi helpompaa, kun ne ovat jo valmiiksi suosikkikirjojani. Päätin valita jälkimmäisen. Jos vain muistan, mitä kirjoja olen joululahjaksi saanut. Tämä ei ole mikään paremmuusjärjestys, vaan aikajärjestys. 10 kirjaa, jotka muistan saaneeni joululahjaksi ja joista olen myös pitänyt. Ne kirjat, joista en ole pitänyt, ovat myös unohtuneet (paitsi yksi, enkä kerro, mikä).

1. Lindgren: Se pikkuinen Lotta.

Kummitäti Kaija antoi joululahjaksi. Olin ehkä kuusivuotias. Rakkain kirjani kautta aikojen. Viisivuotias Lotta vihaa kaikkia ja kaikkea ja leikkaa villapaitansa kappaleiksi. Se koskettaa. Olen lukenut tätä aikoinaan omille lapsilleni ja nyt viisivuotiaalle Iidalle, joka meni kovin vakavaksi tuossa villapaitakohtauksessa. Kyllä viisivuotias tietää, miltä tuntuu, jos on tehnyt jotain niin kamalaa, eikä voi enää perua sitä.
Jouluna 1961.

2. Levi, Primo: Jaksollinen järjestelmä.

Pidin tästä kirjasta kovasti, yksittäistä novellia on vaikea nostaa esiin, mutta kokonaisuus on hieno. Tarinoita omasta elämästä ja alkuaineiden yhteydestä. Novellipiiriä varten oli vaikea valita sopivaa tarinaa, koska ne eivät toimi irrallaan. Täytyypä lukea uudelleen.
Jouluna 1988.

3. Kauneimmat matemaattiset kaavat.

Tästä näkee, että joululahjojen antajat uskovat minun viehättyvän matematiikasta ja luonnontieteistä. Eivät ole ihan väärässä. Mutta kun viehätyn voi niin paljosta muustakin.
Jouluna 1989

4. Krohn, Leena: Matemaattisia olioita tai jaettuja unia.

Tämän kirjan sain rakkaalta ihmiseltä pakkasessa. Kannet kiehtovat lukemaan. Pidin Leena Krohnista kovasti aikoinaan. Sitten tarinat alkoivat omassa mielessä toistaa itseään, tai ne eivät uudistuneet, niin että olisin jaksanut innostua. Ehkä pitäisi kokeilla, millaista tekstiä häneltä nykyään ilmestyy.
Jouluna 1992.

5. Saisio: Punainen erokirja.

Saision tapa kirjoittaa viehättää. Se on kuin puhetta. Oman elämän avaaminen niin kokonaan on ravisuttavaa ja pelottavaakin. Miten kirjoittaja itse selviää siitä? Monet 70-luvun elämään liittyvät seikat avautuvat ja kirja auttaa ymmärtämään aikaa vähän ennen kuin oma nuoruus alkoi.
Jouluna 2004


6. Coetzee J.M.: Elisabeth Costello.

Coetzeen kirjat ovat aina olleet suosikkejani. Eteläafrikkalainen kirjailija, joka kertoo sikäläisestä elämästä taitavasti ja älykkäästi. Opin kyllä muistamaan, että nimi lausutaan ´kutzee´, kun istuin samassa ravintolapöydässä kirjojen kääntäjän, Seppo Loposen kanssa. Huudahdin ihastuneena,
- Ai sinä olet kääntänyt koetzeen kirjat, hän on yksi lempikirjailijoistani!
Loponen ei ihastunut, vaan lausui nyrpeänä:
-Se sanotaan kutzee,
ja käänsi selkänsä.
Jouluna 2005.


Sain kai jonkun kirjan myös jouluna 2006, vaan kun en muista.

7. Tyler Anne: Amerikan lapset.

Ostin tämän itselleni lahjaksi ja avasin jouluaattona. Kirja katosi, ennen kuin ehdin lukea sitä. Nyt odotan, että joku päivä se löytyy jostain tavaralaatikosta, johon on piilotettu pikasiivouksessa pöydällä ja lattialla vuorina olleet tavarat. Vielä se löytyy ja on varmasti muiden Anne TYlerin kirjojen tapaan elämys.
Jouluna 2007


8. Lahiri: Tuore maa.

Jhumpa Lahiri on kirjailija, josta ei voi sanoa mitään. Ei voi kertoa, mitä hänen novellinsa merkitsevät, koska sitä ei pysty sanoilla kuvaamaan. Olisikohan tärkein kirjailija minulle?
Jouluna 2008


9. Adiga: Valkoinen tiikeri.

Hieno, herättelevä tarina nyky-Intiasta. Me emme tiedä, millaista elämä siellä oikeasti on. Me emme näe sitä kastilaitoksen tuomaa todellisuutta televisiossa tai elokuvissa tai Intian matkoilla. Meidän pitää tietää.
Jouluna 2009


10. Gavalda: Lohduttaja.

Sain mieheltä tänä jouluna, koska mies sai lahjakortin, jolla sai valita muutamasta kirjasta yhden, ja valitsin niistä tämän. En ole vielä aloittanut, mutta vaikuttaa kiinnostavalta. Olen pitänyt Anna Gavaldan aikaisemmista kirjoista kyllä.
Jouluna 2010