lauantai 31. joulukuuta 2011

Alkutalven kirjat

Nyt tulee pikakelaus tämän alkutalven eli siis loppuvuoden lukemisiin:

Khadran Bagdadin kutsu kertoo Irakin nuorista ihmisistä. Pyrkimyksestä kouluttautua, sodan aiheuttamasta vaikeudesta elämässä. Ja lopulta siitä, miksi joistakin tulee terroristeja, mutta toisista taas ei.

Khadra, Yasmina 2006: Bagdadin kutsu. Suom. Lotta Toivanen. WSOY 2008.


Mosterin Nelikätisen soiton mahdottomuus oli taas kirja, jota en voinut väistää sen nimern takia. Mieheni väittää, että ostan kaikki kirjat, joiden nimi viittaa pianonsoittoon. Hän taitaa olla oikeassa. Tästä kirjasta ollaan muusikkopiireissä hyvin innostuneita. On pidetty jopa konsertti, jossa soitettiin kirjassa esiintyviä pianokappaleita. Pianonsoittajalle kirja oli pettymys. Mutta ihmiselle, jota kiinnostaa Itä-Saksan synty ja katoaminen, siinä on paljon mielenkiintoista symboliikkaa. Enpä kadu lukemista, vaikka odotin suurempaa musiikkielämystä.

Moster, Stefan 2009: Nelikätisen soiton mahdottomuus. Suom. Helen Moster. Otava 2011

Tylerin Amerikan lapset on kirja, johon pääsin käsiksi vasta pitkän ajan päästä. Yleensä hankin ja luen Tylerin kirjat heti, hän on mielikirjailijoitani. Tämänkin ostin itselleni joululahjaksi pari vuotta sitten ja hukkasin sen heti. Tänä syksynä tilasin sen neljällä eurolla Huutonetistä. Ja luin heti. Varmaa luotettavaa Tyleria. Terävää analyysia amerikkalaisesta elämäntavasta. On siinä suomalaisessakin ihan samoja piirteitä. Kannattaa lukea.

Tyler, Anne 2008: Amerikan lapset. Suom. Kristina Rikman. Otava 2008.

Adichien uusin kirja on novellikirja Huominen on liian kaukana. Tämän kirjan ostin kaikille lapsilleni joululahjaksi. Se on siis paras tänä vuonna lukemani kirja. Novelleja nigerialaisista naisista Amerikassa ja Nigeriassa. Sopeutuminen uusiin oloihin on kerrottu todesti ja kiinnostavasti. Tunnistan naisten kohtaloiden väläyksissä tuttua ja koskettavaa. Odotan tammikuun novellipiiriä, kun on vuoroni lukea jotain. Vaikea vain valita minkä novellin luen, kun sopivia on niin monta.

Adichie, Chimamanda Ngozi 2009: Huominen on liian kaukana. Suom. Sari Karhulahti. Otava 2011.

Haastattelin Pekka Haavistoa joulukuun alussa hänen kirjastaan Anna mun kaikki kestää. Joulun alla tätä lukiessa tuntui kuin olisi avannut joulukalenteria. Jokaisen luukun takana oli jotain uutta ja yllättävää. Palasia maailmasta Pekka Haaviston silmien kautta nähtynä. Mielenkiintoisia kertomuksia rauhanneuvotteluista Afganistanissa, Iranissa, Sudanissa. Piipahduksia Kiinaan, Afrikkaan, arabikevääseen. Ja tärkeä pohdinta Suomen luonnosta. Miksi aina mietitään sen hyötyä? Puiden hintaa, eliöiden määrää, hiilinielun kokoa? Miksi ei puhuta siitä, että metsä on ihmiselle tärkeä. Siellä voi rauhoittua, siellä voi kohdata jotain itseä suurempaa, siellä on hyvä olla. Metsä tekee ihmiselle hyvää. Rauhanneuvottelujen taidoista on paljon hyötyä ihan arkielämään ja parisuhteeseen. Jos Haaviston ura poliitikkona jostain kumman syystä täysin katkeaisi, hänellä olisi mahdollisuus lupaavaan uraan maan johtavana pariterapeuttina näiden sovunsolmimiskokemustensa kanssa.

Haavisto: Anna mun kaikki kestää. WSOY 2011.

Pidin Khadran Attentaatista, luin mielenkiinnolla Bagdadin kutsun. Mutta Osattomien olympos jätti kummallisen mielialan. Mitä hän yrittää nyt sanoa? Että kaatopaikalle voi syntyä pienoisyhteiskunta? Ja ulkopuolella on paha paha maailma. Kirja muistuttaa Millsin kirjaa Taivaanrannan kulkijat. Siinäkin päähenkilö rakentaa jätteistä kodin itselleen, siinäkin paikalle saapuu messias, joka hullaannuttaa kaikki omien aatteittensa taakse ja saa ihmiset seuraamaan itseään. Mutta Millsin kirja on paljon taitavampi ja herättää ihmettelemään ja tunnistamaan. Khadran pitäisi ehkä tyytyä kuvaamaan sitä, minkä hän tuntee niin hyvin, mutta me suomalaiset emme. Ja jättää vertauskuvalliset tekstit muiden tehtäväksi.


Khadra, Yasmina: Osattomien Olympos.
Mills, Magnus 2001, Taivaanrannan kulkijat. Suom. Eva Siikarla. WSOY 2001.


Ja tästä alkaa uusi vuosi ja uudet luettavat. Kohta vuosi vaihtuu.

Hyvää uutta vuotta 2012!