perjantai 25. maaliskuuta 2011

Maaliskuussa luetellaan viimeksi luettuja

Viisi viimeisimmäksi lukemaani kirjaa. Kun aikaa on eduskuntavaalien takia niin kamalan vähän, näitä on luettu hitaasti, eikä hartaasti.

1. Shields: Kaiken takana Mary Swann. Otava.

Paljastava kertomus siitä, miten mitättömän ja köyhän ja kurjan elämän eläneen kirjailijan ympärille kasvaa tutkijoiden ja elämänkertakirjoittajien joukko, jotka elävät leveästi ja mukavasti kirjoittaen ja luennoiden Mary Swannista (siitä köyhästä kirjailijasta). Kirja on paksu, eikä sitä kannata lukea niin kuin minä: parin sivun pätkissä väsyneenä juuri ennen nukahtamista.


2. Mokka, Neuvonen (toim.) 2009: Olimme kuluttajia. Neljä tarinaa vuodesta 2023. Huutomerkki-sarja. Tammi.

Mielenkiintoinen pieni kirja siitä, mitä ylettömästä kuluttamisesta voi seurata. Kirja siis kuluttamisen tulevaisuudesta. Neljä skenaariota siitä, mihin se voi johtaa ja miten voisimme toimia. Tämä kannattaa lukea.

3. Auster: Mr. Vertigo

Koska tämän esittelin jo helmikuussa, sen tilalle täytyy nostaa edellinen luettu, joka on

3B. McEwan: Vieraan turva. 1981. Otava 2010.

Kamala tarina. Henkilöt jäivät etäisiksi ja heidän kohtalonsa epätodelliseksi. Meinasin antaa pojalleni syntymäpäivälahjaksi, mutta en antanutkaan. Annoin sen sijaan liput Helsingin kaupunginteatterin esitykseen Kolme iloista rosvoa. Kävimme katsomassa sen yhdessä. Nostalginen juttu.

4. Salmela 2010: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan. Teos.

Nuoruuden tuskaista olemista. Mietin, uskallanko ostaa 27-vuotiaalle kummitytölleni joululahjaksi. Ostin. Suomalaista elämää katsellaan mm. leikkipossun, Opel Astra-merkkisen auton, kissan ja 27-vuotiaan kirjailijaksi yrittävän nuoren naisen näkökulmasta. Virkistäviä näkökulmia.

5. Lähde 2009: Politiikka-suomi sanakirja. Kustannusosakeyhtiö Paasilinna.

Ostin tämän vihreiden kesäpäiviltä Orivedeltä, jossa Jussi Lähde piti innostavan esityksen poliitikkojen tavasta puhua ja miten voisi päästä ymmärrettävään puheeseen. Tätä aihetta kirjassa käsittelee vain ensimmäinen luku parinkymmenen sivun verran. Sitten alkaa erikoinen sanakirjaosuus, jossa esitellään politiikassa käytössä olevia sanoja ja sanontoja. Kannatti lukea ensimmäisen luvun takia, mutta tuo jatko...hmh.

Koko alkuvuosi on ollut vähän painajaismaista lukemisen kannalta. Ei ole voinut kunnolla heittäytyä yhteenjkään kirjaan. Politiikkokehitys näkyy siinä, että mielenkiintoisinta luettavaa oli Roope Mokan ja Aleksi Neuvosen pamfletti kuluttamisesta.