sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Nooan kompassi

Takaisin

Pidän Anne Tylerin kirjoista melkein aina. Niin nytkin. Hämmästyin taas sitä yksinkertaista tapaa kuvata uskottavia tunteita, tunnistettavia henkilöitä.

Yksin elävä Liam jää eläkkeelle tahtomattaan. Hän huomaa eläkkeensä olevan kovin pieni. Elämäntapaa täytyy muuttaa. Tyttäret ja entinen vaimo eivät ymmärrä ollenkaan Liamin siirtymistä halpaan vuokra-asuntoon halvalle asuinalueelle.

Isänä oleminen aikuistuville tyttärille, vanhenevan miehen rakastuminen itseään paljon nuorempaan naiseen, yksinäisyys. Tarkasti ja todesti kuvattuja elämäntilanteita. Liam on aina tuntenut vain surullisia naisia, äitinsä, tyttöystävänsä, molemmat vaimonsa. Surullisuus ja alakuloisuus vetää häntä puoleensa. Mutta sellaista elämää hän elää itsekin.


Tyler, Anne 2009: Nooan kompassi. Käännös: Jaana Kapari-Jatta 2010. Otava

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Kesävuori: Tarvitse minua

Loma on alkanut, kun on jaksanut ahmia ensimmäisen kirjan. Nyt riittää voimia muuhunkin.

Kirja oli Saara Kesävuoren Tarvitse minua. Pelottava kuva aikuisista, jotka tietävät, mikä lapselle on parasta. Epätoivoista yritystä kasvaa lapsesta aikuiseksi. Ja toisaalta lämmin kuva aikuisesta, joka antaa toisen olla ja kasvaa omaksi itseksi.

Kirjassa väläytetään kohtauksia erilaisista parisuhteista. Piipahdetaan narsistin riippuvuudesta vapautumisen tarinassa; kertomuksessa siitä, kun yhteiselämä tekee elämän aina vain kapeammaksi; yksinäisyyden kuvassa. Paljonko ihminen tarvitsee toista? Mihin ihminen tarvitsee toista? Miten helposti sitä livahtaa suhteeseen, josta tulee kamala taakka. Eikä irti pääsekään helposti.

Mutta ennen kaikkea kirjassa on värejä, ravistelevia maalauksia, huumaavia tuoksuja, kukkia, puita ja puutarha. Kirjan luettuani olen kylläinen kuin hyvässä taidenäyttelyssä käynnin jälkeen.
Tekisi mieli itsekin maalata. Ja nähdä tauluja, katsoa ja ihmetellä. Tuleekohan tästä taidenäyttelyjen kesä?


Kesävuori, Saara 2010: Tarvitse minua. Tammi.